Lupasin arvostelua Miyavin The Others albumista, joten
tässä tulee. En ole ennen kirjoittanut albumi – arvostelua mutta ehkä selviän
tästä jotenkin, hömhöm. (Vaikka melkein tekisi mieli mennä periaatteella hyvä,
huono, hyvä, huono – mutta eihän se olisi hyvä arvostelu.)
Albumi pyörähtää käyntiin kappaleella CRUEL. Mun täytyy
sanoa ensi alkuun, ettei ensimmäisenä biisinä herätä turhia toivoja albumista.
Tuntuu että kyseinen kappale on todella outoa tuotantoa Miyavilta, eikä massiivinen
ääni paranna asiaa lainkaan.
Into The Red (saa hymyn huuleen tämän nimen sillä olen
katsonut koko viikonlopun orange is the new black joten...) tuo viimein hyvää
fiilistä ja saa hetkessä hyräilemään mukana, vaikkei sitten tietäisikään lyriikoita.
Tarttuva rytmi toimii varmasti paremmin kuin hyvin livenäkin.
Come Alive
on hyvää jatkoa Into The Red ’lle. Kyseinen kappale on yhtä tarttuvaa
settiä mitä edeltäjänsä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan saa hymyn huulille.
Kappale kantaa funk – vivahteita onnistuneesti. Mukana menoa säestämässä piano
toimii ehdottomasti.
Alien Girl kantaa elektronisempaa soundia. Satunnaiset
kohdat tuovat Miyavin jo aikaisempia kappaleita mieleen, mutta varsinaisesti en
perusta kyseisestä kappaleesta ihan järjettömästi ainakaan toistaiseksi.
Tottuneena vanhaan tuotannon kuluttajana kuuntelen tämän vain puolella
korvalla. Rauhallisempaa menoa, silti uskoisin tämän toimivan paremmin livenä.
Let go on jo aiemmin julkaistu sinkku, joten osasin luoda jo
jonkinlaisia mielipiteitä etukäteen. Albumiversiossa on soundit muokattu hieman
erilaisemmiksi aiemmasta versiosta. Toistoahan tämä kappale on mutta menee
siinä ja siinä. Kappale on samaa toistoa, vaikka silti kuunneltava
sivukorvalla.
Odyssey on ensimmäinen kappale joka on esitetty suurimmilta
osaksi japaniksi, joka sai ainakin itseni tuudittumaan turvallisuuden
tunteeseen. Kappale on tahdikas ja sai hoilailemaan mukana.
Luultavasti paljon vaikuttaa asia että mun mielestä on vieläkin yhtä ihana
kuulla Miyavi laulamassa japania, vaikka englanti on tullut suureksi osaksi
kaikkea miehen elämässä.
All the way edustaa säröistä laulua ja itseäni ainakin
kyseinen tekijä ärsytti heti kappaleen kuultua. Oli vaikea yrittää kuunnella
kappaletta ilman että olisin kierinyt tuolissa sen säröisyyden ansioista.
Kyllähän tuota kuuntelee.
Unite kappaleessa laulaa Miyavin kansa Rob Harvey, jonka
korkea ääni sointuu kappaleeseen hyvin. Kappale on menevä ja varmasti toimii
livenä, siltikin tämä kyseinen kappale saa jonkun ikävä särähdyksen
fiiliksessä. Tiedä mistä se johtuu, mutta ehkä te muut vältytte tältä
tuntemukselta.
The Others oli mahdollista myös kuulla ennen albumin
ilmestymistä videon kera. Menevä biisi joka saa hymyn huulille ja saa mystisen
voiman sisällä nousemaan. Pidän miyavin kappaleissa siitä erityisesti että ne
saavat uskomaan huomiseen ja tässä on omanlainen vivahde joka saa käymään
taistoon negatiivisuuden kanssa.
Calling alkaa omaa korvaa miellyttävästi, nimittäin vihellyksillä.
Heti alussa saatetaan kuulla useampia soundeja jotka lupailevat tulevasta.
Wou-ouoo (yritän tässä imitoida jotakin) kohdat saavat loistavan kappaleen
tahtiin jammailemaan. Kyseinen kappale tuottaa rauhoittaa ja positiivista
mieltä. (Jatkossa voin tehdä kirjoitelman Miyavin kappeleista jotka parantavat terveyttä eikö--)
Shangri-la on albumin viimeinen kappale, samalla myös
albumin ainokainen cover – kappale Denki Grooven kappaleesta. Viimeisenä
kappaleena tämä toimii hyvin eikä jätä kylmäksi vaikka cover onkin. Kertosäe
perustuu kovin yksinkertaisista kiss, kiss, kiss rimmeistä. Alkuperäisen
kipaleen kuunneltua en lähde vertailemaan sen erityisemmin suoritusta
samankaltaisuudestaan, mutta olen iloinen että Miyavi on tehnyt kappaleesta
omanlaisen.
Albumin sanoitukset ovat tyhjänpäiväisiä ja toistoa löytyy
tuon tuosta. Voisin kuvitella ettei miehellä ole löytynyt tarpeeksi
inspiraatiota istua sanoittamassa syvällisiä, joten turvautunut enemmänkin
albumiin jolla luoda positiivista mieltä ilman sen erikoisempia sanoituksia.
Lisäksi albumissa oli mukana live Miyavin L.A. keikalta 18.02.2015 (73 min). Huomioitavaa on että tämä tulee ainoastaan kalliimmassa versioissa. Live itsessään oli yhtä hieno mitä Miyavin livet nyt aina.
Menkää ja ostakaa albumi.
Voitte itse päättää oliko albumi hyvä vai ei. Minä kuittaan ja poistun.
