Diaura new songs 2015

MEJIBRAY - VENOMS.app mini-albumi

MEJIBRAY istuu studiolla vissiin yötä päivää. Vastikään ilmestyi Nepenthes ja Eiki singlet, Eiki PV 'n kera. Elokuun 5. päivä on määrä ilmestyä VENOMS.app mini-albumi. 

Mini-albumi julkaistaan kolmena versiona. 

MEJIBRAY Eiki

Mejibrayn EIKI sinkulla olevat raidat ovat nyt kuunneltavissa youtuben ihmeellisessä maailmassa.

Eiki PV ilmestyi muutama päivä sitten.

Arvostelussa Miyavi The Others -albumi

Lupasin arvostelua Miyavin The Others albumista, joten tässä tulee. En ole ennen kirjoittanut albumi – arvostelua mutta ehkä selviän tästä jotenkin, hömhöm. (Vaikka melkein tekisi mieli mennä periaatteella hyvä, huono, hyvä, huono – mutta eihän se olisi hyvä arvostelu.)

Albumi pyörähtää käyntiin kappaleella CRUEL. Mun täytyy sanoa ensi alkuun, ettei ensimmäisenä biisinä herätä turhia toivoja albumista. Tuntuu että kyseinen kappale on todella outoa tuotantoa Miyavilta, eikä massiivinen ääni paranna asiaa lainkaan.

Into The Red (saa hymyn huuleen tämän nimen sillä olen katsonut koko viikonlopun orange is the new black joten...) tuo viimein hyvää fiilistä ja saa hetkessä hyräilemään mukana, vaikkei sitten tietäisikään lyriikoita. Tarttuva rytmi toimii varmasti paremmin kuin hyvin livenäkin.

Come Alive on hyvää jatkoa Into The Red ’lle. Kyseinen kappale on yhtä tarttuvaa settiä mitä edeltäjänsä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan saa hymyn huulille. Kappale kantaa funk – vivahteita onnistuneesti. Mukana menoa säestämässä piano toimii ehdottomasti.

Alien Girl kantaa elektronisempaa soundia. Satunnaiset kohdat tuovat Miyavin jo aikaisempia kappaleita mieleen, mutta varsinaisesti en perusta kyseisestä kappaleesta ihan järjettömästi ainakaan toistaiseksi. Tottuneena vanhaan tuotannon kuluttajana kuuntelen tämän vain puolella korvalla. Rauhallisempaa menoa, silti uskoisin tämän toimivan paremmin livenä.

Let go on jo aiemmin julkaistu sinkku, joten osasin luoda jo jonkinlaisia mielipiteitä etukäteen. Albumiversiossa on soundit muokattu hieman erilaisemmiksi aiemmasta versiosta. Toistoahan tämä kappale on mutta menee siinä ja siinä. Kappale on samaa toistoa, vaikka silti kuunneltava sivukorvalla.

Odyssey on ensimmäinen kappale joka on esitetty suurimmilta osaksi japaniksi, joka sai ainakin itseni tuudittumaan turvallisuuden tunteeseen. Kappale on tahdikas ja sai hoilailemaan mukana. Luultavasti paljon vaikuttaa asia että mun mielestä on vieläkin yhtä ihana kuulla Miyavi laulamassa japania, vaikka englanti on tullut suureksi osaksi kaikkea miehen elämässä. 

All the way edustaa säröistä laulua ja itseäni ainakin kyseinen tekijä ärsytti heti kappaleen kuultua. Oli vaikea yrittää kuunnella kappaletta ilman että olisin kierinyt tuolissa sen säröisyyden ansioista. Kyllähän tuota kuuntelee.

Unite kappaleessa laulaa Miyavin kansa Rob Harvey, jonka korkea ääni sointuu kappaleeseen hyvin. Kappale on menevä ja varmasti toimii livenä, siltikin tämä kyseinen kappale saa jonkun ikävä särähdyksen fiiliksessä. Tiedä mistä se johtuu, mutta ehkä te muut vältytte tältä tuntemukselta.

The Others oli mahdollista myös kuulla ennen albumin ilmestymistä videon kera. Menevä biisi joka saa hymyn huulille ja saa mystisen voiman sisällä nousemaan. Pidän miyavin kappaleissa siitä erityisesti että ne saavat uskomaan huomiseen ja tässä on omanlainen vivahde joka saa käymään taistoon negatiivisuuden kanssa.

Calling alkaa omaa korvaa miellyttävästi, nimittäin vihellyksillä. Heti alussa saatetaan kuulla useampia soundeja jotka lupailevat tulevasta. Wou-ouoo (yritän tässä imitoida jotakin) kohdat saavat loistavan kappaleen tahtiin jammailemaan. Kyseinen kappale tuottaa rauhoittaa ja positiivista mieltä. (Jatkossa voin tehdä kirjoitelman Miyavin kappeleista jotka parantavat terveyttä eikö--)

Shangri-la on albumin viimeinen kappale, samalla myös albumin ainokainen cover – kappale Denki Grooven kappaleesta. Viimeisenä kappaleena tämä toimii hyvin eikä jätä kylmäksi vaikka cover onkin. Kertosäe perustuu kovin yksinkertaisista kiss, kiss, kiss rimmeistä. Alkuperäisen kipaleen kuunneltua en lähde vertailemaan sen erityisemmin suoritusta samankaltaisuudestaan, mutta olen iloinen että Miyavi on tehnyt kappaleesta omanlaisen. 

Kokonaisuudessa The Others –albumi on onnistunut. Siitä huolimatta en voi lakata kaipailemasta Miyavin vanhaa tuotantoa joka ei ollut läheskään näin elektronimaista. Tietenkin artistin on hyvä kokeilla kaikkia uusia tuulia, mutta siitä huolimatta kaipailen jotain sitä vanhaa ja ”tuttua” Miyavia.

Albumin sanoitukset ovat tyhjänpäiväisiä ja toistoa löytyy tuon tuosta. Voisin kuvitella ettei miehellä ole löytynyt tarpeeksi inspiraatiota istua sanoittamassa syvällisiä, joten turvautunut enemmänkin albumiin jolla luoda positiivista mieltä ilman sen erikoisempia sanoituksia.

Lisäksi albumissa oli mukana live Miyavin L.A. keikalta 18.02.2015 (73 min). Huomioitavaa on että tämä tulee ainoastaan kalliimmassa versioissa. Live itsessään oli yhtä hieno mitä Miyavin livet nyt aina.

Menkää ja ostakaa albumi. Voitte itse päättää oliko albumi hyvä vai ei. Minä kuittaan ja poistun.

the GazettE - DOGMA teaser #02

Mitä tähän edes pitäis kirjottaa? Täydellistä.