Kertoja: Gaggisan (oma postaukseni keikasta: TÄÄLLÄ)
En ollut aikaisemmin Adamssin fani ja menin keikalle pitämään vain hauskaa ja katsomaan komeita miehiä. Olin kuunnellut heiltä kolmea biisiä ja kaksi niistä soitettiin keikalla (Dizzy Love ja Sweet Dreams). Keikkaa ennen oli joku suomalainen lämppäribändi.
Keikkalle jonottamisen aikana oli kauhean kylmä tietenkin. Kuitenkin tämä kylmyys ja seisomisen tuska palkittiin tosi hyvällä keikalla. Eturivin paikalla parasta oli kun näki ihan kaiken ja sai hiplata kumpaakin miestä.
Mulla ongelmana oli kuulla mitä ne selitti keikan aikana ja mitä se joku nainen tuli siihen kertomaan. Onneksi jäätiin keikan loputtua katsomaan miksi kaikki jäivät sinne. Saatiin selville, että nimmarit jaetaan kaikille (jotka olivat siis ostaneet jonkun myynnissä olevan tuotteen > tuotteeseen kirjotettiin nimaarit).
Mulle parhaat muistot keikasta oli: sai hiplata kumpaakin ihan törkeen paljon, hyvää musiikkia ja nimmarit! En edelleenkään pysty katsomaan tätä kuvaa ilman, että tulee itku. :D
 |
| Odotin kaverini kanssa koko nimmari jonon loppuun ja kysyttiin saako ottaa herroista kuvan. Hmm ai että:3 |
♥: Gaggisan
Kertoja: hipsu
Vettä satoi, tuuli riehui – mikäs muu kuin keikkapäivä ja
kaunis jonotus sää. Meidän piti jonottaa Shaton kanssa ja varta vasten
herättiin tuskallisen aikaisin. Siitä heräämisestä, ajoissa laittautumisesta ja
ajoissa ehtimisestä huolimatta me ei päästy jonoon saakka neljäksi. Sen sijaan
majoituttiin mäkkiin. Uhrauduttiin joskus kuuden aikoihin jonoon Essin
seuraamme liittyneenä.
Sisälle päästiin ajalleen, noin 19:00 ovien auettua. Sisälle
päästyämme suunta kävi suoraan eturiviin oikealle puolelle. Näkymät olisivat
hyvät, jälleen kerran, mutta mitä muuta Glorialla voisikaan odottaa? Täytyy
tähän väliin ylistää Gloriaa keikkapaikkana, koska parhain keikkapaikoista
ikinä!
Illan show alkoi lämppäribändin FAEK tahdissa. Kyseistä
bändiä ylläpitää Jae (laulaja), Red (kitaristi), Obey (basisti) ja Juza
(rumpali). Siitä on aikaa kun Jae on nähty laulamassa, mutta täytyy sanoa että
ei miehen laulutaito ole mihinkään kadonnut, päinvastoin! En ole varma kuinka
monta biisiä he esittivät, mutta niihin lukeutui FAEKin omien biisien lisäksi
myös covereita. FAEK soitti hyvin, vaikka bändillä ei vielä pitkää taipaletta olekaan takanaan.
Varmasti tämä keikka suo heille uusia mahdollisuuksia, sekä positiivista
suosiota.
FAEKin jälkeen seurasi vajaan puolen tunnin tauko. Odotus
oli jo käsinkosketeltavaa, eikä salista puuttunut innostunutta meininkiä.
Kärsivällisen odotuksen päätteeksi Shota ja Adam astelivat lavalle, intoa
puhkuen yhtä lailla kuin fanitkin. Keikka pyörähti käyntiin heti miesten
saavuttua lavalle. Settilistaa ei löytynyt mistään päin, enkä muista sitä,
joten pahoittelut siitä. Keikka eteni energisissä merkeissä, eikä miehissä
ollut havaittavissa minkäänlaista jännitystä. Olin jo ADAMSin ensimmäisellä
Suomen keikalla ihmeissäni siitä, kuinka nämä miehet todella pystyvät niin
tyynenrauhallisesti pitämään sellaista show’ta keskenään. Se ei ollut muuttunut
tälläkään kertaa mihinkään. Käsistä pitelyä, käsillä koskettelua, kiehnäämistä.
Erityisesti mieleen painui miesten katsekontakti. Tapa, jolla miehet katsoivat
toisiaan silmiin. Mitään sanomatta, mitään laulamatta – kuinka auliisti he
pitivät katsekontaktin toisiinsa, taianomaista.
Keikan jälkeen seurasi nimmaritilaisuus.
Täytyy sanoa, että jos jotain jäi päähän niin aina jatkuva
ADAMS biisien soiminen päässä aina keikasta lähtien tähän hetkeen saakka ja
eteenpäin. En ymmärrä mikä siinä on, mutta niiden musiikki jää jotenkin aina
soimaan päähän kuunneltuani kyseistä bändiä.
Keikka oli todella onnistunut.
Kiitos järjestäjille, kiitos
ADAMSille, kiitos FAEKille, kiitos seuralle ja kaikille keikalla olleille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti